Suomessa kerätään kaupallisesti vähän palleroporon- ja islanninjäkälää, joista voidaan maksaa paljon

Jäkäliä on Suomessa yli 2000 lajia ja elinvoimaisiksi on luokiteltu 81 lajia. Palleroporonjäkälä kasvaa kuivissa kangas- ja kalliometsissä ja tunturien huipuilla. Sitä esiintyy myös muualla Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Se kasvaa koko Suomessa harvinaistuen saaristossa ja poronhoitoalueilla. Soilta lajia tavataan satunnaisesti. Lajeja voi olla vaikeaa erottaa toisistaan. Väriskaala ulottuu tuhkanharmaista keltasävyisiiin ja lähes valkoisiin. Suomen jäkäläopas (2011) on Luonnontieteellisen keskusmuseon kustantama julkaisema määritysopas.

Arvokas palleroporonjäkälä soveltuu moneen käyttöön

Palleroporonjäkälä kasvaa vain muutaman millin vuodessa. Sammaleen ja jäkälän keruu vaatii luvan maanomistajalta. Jäkäliä ei saa tallata. Keruu tehdään yleensä toukokuusta lokakuuhun käsin kosteana eli vain sateen tai kastelun jälkeen, koska muutoin se murenee. Samaan keruupaikkaan palataan n. 5-10 vuoden välein. Pinta-alasta nostetaan 10-30% ja kasvustoa harvennetaan porkkapenkin tapaan. Poimittu jäkälä puhdistetaan ja värjätään. Mitä tiiviimpi palleroporonjäkälä on , sitä korkeamman hinnan saa.

Kaupallisen sammaleen keräys on Suomessa vielä vähäistä. Hailuodossa toimiva Polarmoss maksaa 50-70 senttiä yhdestä laatikollisesta, johon mahtuu noin 1,5 kg kuivattua jäkälää. Metsänomistaja saa vuodessa keskimäärin muutamia tuhansia euroja. Hyvän jäkälämetsä voi tuottaa nelinkertaisesti puuntuotantoon verrattuna. Värjätty jäkälä maksaa n. 10 euroa kilolta, mutta esim. Japanissa ostohinta voi kohota jopa 2000 euroon neliöltä. Arvo moninkertaistuu mitä pidemmälle jäkälää jalostetaan. Parhaimmat markkinat löytyvät Pohjois-Amerikasta, Arabiemiraateista ja Japanista. Palleroporonjäkälää ei tarvitse myydä, koska halukkaat ostavat koko tarjonnan.

Huoneilman riittävä kosteus säilyttää palleroporonjäkälän pehmeyden. Eli se toimii hyvänä mittarina: kuivahtaessaan jäkälä kertoo huoneilman tarvitsevan kosteutta. Palleroporonjäkälä kerää kosteutta mm. ikkunalasien välissä, pukuhuoneesta ja kosteista tiloista. Sitä käytetään kukka-asetelmissa, seppeleissä, käsitöissä, köynnöksissä, pienoismalleissa kuvaamaan kasvillisuutta, pehmusteena ja nimensä mukaan porojen lisäruokinnassa. Suurempia jäkäläpintoja hyödynnetään viherseinissä vaimentamaan melua ja tilanjakajina sekä parantamaan akustiikkaa. Jäkäläseinää ei tarvitse kastella tai hoitaa kuten muita eläviä seiniä.

Poron- ja islanninjäkälän käyttötapoja

Carl von Linnéltä (1707-1778) periytyvässä lajien kaksiosaisessa tieteellisessä todentamisessa torvijäkäliin kuuluva palleroporonjäkälä tunnetaan nimellä Cladonia stellaris. Liuskamaista islanninjäkälää (Cetraria islandica) käytetään koristeisiin sekä elintarvike-, kosmetiikka- ja lääketeollisuudessa.

Alakuvan islanninjäkälä kasvaa usein poronjäkälän seassa. Katovuosina molempia on käytetty hätäravintona kuten nykyäänkin eksyttäessä. Näitä voi lisätä leipään, jälkiruokiin, soppiin, kiisseleihin ja taikinoihin.

Jäkälillä värjätään lankoja ja kankaita ja ne toimivat bioindikaattoreina tutkittaessa vanhoja metsiä ja ilmansaasteita.

Jäkälien tulevaisuus

Jäkälät uusiutuvat hyvin hitaasti. Jäkälien suurimmat uhat ovat metsätalous, ylisuuri hirvieläinkanta, porojen ylilaidunnus ja ilmansaasteet, joita kulkeutuu sadeveden mukana niihin. Osa on jo hävinnyt, osa on uhanalaisia.